It's the final countdown

Ei edes kokonaista kuukautta jäljellä. Kahdenkymmenen kuuden päivän päästä olen jo Suomessa. Tässä postauksessa ensin fiiliksiä kotiinpalun lähestymisestä, lopussa sitten enemmän kuvia ja tarinaa Niagaran putouksilta ja Ottawasta, joissa molemmissa tuli käytyä viimeisimmän puolentoista kuukauden aikana!

The American Falls (toinen kahdesta putouksesta jonka näin lauantaina)

Vaihtovuosi on haasteita haasteiden perään: itsensä rakentamista. Kaiken tuon ihmisenä kasvamisen jälkeen tulee se päivä kun rikkoudut taas sataan palaseen. Ne palaset jotka sä olet koonnut, kaverit jotka olet saanut, kokemukset jotka olet elänyt, katoaa yhtäkkiä taivaan tuuliin. Tai no, enemminkin sinä olet se joka katoat taivaan tuuliin. Lennät kotiin.

Vaikka on surullista jättää kaikki tämä taakse, ja vaikka se varmasti tulee tuntumaan maailman murtumiselta, ei se tunnu kuitenkaan mahdottomalta. Ja uskoisin tuon olevan tämän vuoden ansiota. Ehkä koko vaihtoon lähdön tarkoitus on hajota niin monta kertaa, että vuoden lopussa osaa jo koota itsensä. Tältä ainakin tällä hetkellä tuntuu.

Tänään jätin mun lunch bagin (eli mihin koko vuoden pakkasin eväät kouluun) keittiön pöydälle ja sanoin, että mä en taida tarvita tätä enää. Siihen mun host mom vastasi, että "You are not allowed to talk about that yet. Say that you will not need it this week" ("Et saa puhua siitä vielä. Sano mielummin, että et tarvitse sitä tällä viikolla").
Kyllä siinä meinasi kyyneleet tulla silmiin. Vaikka mä tiedän, että mun perheellä täällä tulee mua ihan yhtälailla ikävä kuin mulla heitä on se eri asia huomata, että mä en ole ainoa aihetta välttelevä.

Kesä on koittanut tänne Montrealiinkin

Nyt kuitenkin positiivisempaan: En ole tänne blogin puolelle kertonut vielä mun kahdesta mahtavasta reissusta!
Toukokuun puolessa välissä pääsin näkemään Kanadan pääkapungin Ottawan! Se sijaitsee noin kahden tunnin ajomatkan päässä Montrealista.
Ottawa oli kyllä must-see näin lähellä asuvalle, mutta ei se ollut lähelläkään Montrealia kiinnostavuudeltaan. Toki sateinen päivä varmasti vaikutti vähän ensivaikutelmaan, mutta kyllä me kuitenkin parlamenttitalo nähtiin.

Parlamenttitalo ja sen edessä palava "ikuinen tuli"

Sen turistikierros oli kuitenkin loppuunmyyty, joten alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päädyimme kahteen Escape Roomiin pelaamaan :P. Tämän jälkeen mentiin Ottawa's Haunted Walk -kierrokselle, jossa siis ryhmän mukana kiersimme vankilassa, josssa Kanadan viimeiset teloitukset suoritettiin. Meidän kierros oli onneksi enemmän informatiivinen ja historiaa kertaava, kuin kauhutarinoihin panostava, joka oli siis vaihtoehtona.
Oli todella mielenkiintoista!

Ottawa

Nyt tuoreinpana mulla on kuitenkin mielessä viime viikonlopun reissumme Niagaran putouksille Toronton lähelle. Me mentiin koko perheen kanssa autolla, joka on siis seitsemän tunnin matka suuntaansa. Lauantaiaamuna lähdettyämme olimme perillä motellilla noin viideltä illalla. Sieltä sitten itse putouksille.

Alue täynnä kauppoja, tivoleita ynnä muuta ympäröi putouksia

Niagara Falls on kaupunkina todella kiireinen ja kallis, toki ymmärrettävästi, kun arviolta 30 miljoonaa turistia vierailevat putouksia katsomassa. Tykkäsin kuitenkin tunnelmasta síellä. Itse putoukset olivat kyllä henkeäsalpaavat. Amerikan puolella sijaitsevat American Falls ja Kanadan puolella Horseshoe Falls.
Me menimme sille venekierrokselle, joka menee ihan lähelle molempia putouksia (tarpeeksi, että tuntui olevan kaatosateessa eikä nähnyt minnekkään). Itse en pidä suurista vesistä enkä laivoista, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen!

Joku tarkkasilmäinen saattaa näähdä tuolla sumun seassa mustan pisteen, joka on siis se vene jolla mekin päässimme katsomaan putouksia lähietäisyydeltä.

Kello on nyt jo hyvin yli puolenyön ja musta tuntuu että tällä postauksella ei ollut oikein päätä eikä häntää. Suomen kirjoittaminenkin alkaa olla aika tuskaa tässä vaiheessa.
Ei voi mitään, toivottavasti kuitenkin joku jaksoi lukea loppuun saakka! Seuraavan postauksen ajankohtaa en lähde lupaamaan, mutta yritän sellaisen vielä täältä Atlantin toiselta puolelta jossain välissä kirjoittaa :P

Hyvää (melkein) viikonloppua kaikille!

-Annika