lauantai 29. heinäkuuta 2017

Pelkoja, odotuksia, turhia toiveita

Eli mitä odotan vuodelta Kanadassa, ja mitkä asiat mietityttävät tai huolestuttavat.



Postausta koristavat kuvat ovat netistä (ja tietenkin käyttöluvat tarkistettu).

Ajattelin koota ajatuksiani tulevaa vuotta koskien tähän postaukseen. 
Aloitetaan ikävämmästä puolesta, eli mitä mä en niin kovasti odota ensi vuodelta.

Pelot


1. Koti-ikävä

Tietenkin ensimmäisenä täytyy mainita varmasti suurin suru, mitä vaihtovuosi tulee tuottamaan.
Vaikka yritänkin vältellä asian ajattelemista etukäteen, tiedän että tulen ikävöimään perhettä, sukulaisia ja ystäviäni, sekä koiraani Piciä.
En ole ikinä ollut yli viikkoa erossa perheestäni, joka tulee olemaan tietenkin isoin muutos. Olen myös tottunut näkemään esimerkiksi mummiani lähes joka toinen viikko, ellei useamminkin.
Onneksi nykyään on esimerkiksi sosiaaliset mediat ynnä muut internetit joiden avulla kommunikoida.
Aion välttää etenkin aluksi pitämästä liikaa kontaktia Suomeen, jotta tottuisin uuteen arkeen.
Sen takia aloitin bloginkin, että läheiseni Suomessa saavat sitten lukea kaikki täältä kuulumisiani Montrealissa.



2. Kulttuurishokki

Tämä liittyy edelliseen jonkin verran. Lähen matkaan niin avoimin mielin kuin mahdollista ja olen innoissani päästessäni oppimaan uutta kulttuuria ja elämäntapaa, mutta tästä huolimatta tiedostan, että on mahdollisuus että kulttuurishokki iskee jossain vaiheessa. Jos koti-ikävä iskee, niin saattaa olla että huomaankin ihan eri valossa kuinka kaikki on erilaista ja "väärin". Tätä varten aion kuitenkin kirjoittaa itselleni muistilistan asioista, joiden takia lähden vaihtoon. Hankkimaan uusia kokemuksia ja oppimaan sen uuden kulttuurin.

3. Lentomatka


Tämä on varmasti tällä hetkellä suurin stressini aihe. Minulla siis on jonkin asteinen lentofobia, eli pelkään lentämistä aivan järjettömästi. Tiedän, että mitään ei tule tapahtumaan. Tiedän, että lentokoneissa on turvallista matkustaa. Silti päässäni on pieni ääni joka huutaa, että tietenkin just mun lennolla jotain menee pieleen. Just mun kohdalla. Ihan tyhmä pelko, mutta en oikeasti voi sille mitään. Olen viimeisen viikon sisään nähnyt kahdesti jo unta lentomatkasta, niin paljon se on mun alitajunnassa pyörinyt (on a happier note, molemmissa niistä unista kaikki on mennyt lennolla hyvin).


Odotukset

Vaikka aionkin lähteä matkaan avoimin mielin ja asenteella, että positiivisella fiiliksellä saa jo ihmeitä aikaan ja vuodesta tulee mahtava, on minulla joitain ajatuksia pyörinyt päässä, kuten asioita jotka olivat alunperinkin syitäni lähteä vaihtoon.

1. Kielitaito

Englannin kielen, etenkin sen puhumisen, parantaminen on varmasti yksi suurimmista odotuksistani vuotta koskien. Nyt, kun sijoitukseni on kaksikielisellä alueella, jossa ranska on siis suuressa asemassa, toivon, että pääsen oppimaan myös jotain hyödyllisiä perusasioita ranskaksi (kuten vaikka ruuan tilaaminen ravintolassa :D).

2. Uuden kulttuurin tavat

Maassa maan tavalla, eikö niin? Odotan innolla päästä oppimaan mun host familyn tavan viettää vapaa-aikaa, viettää juhlia kuten joulua, ja etenkin vaan elää normi arkea. Mä lähden elämään heidän arkeaan ja oppimaan siitä.



3. Uusia kavereita

Toivon ainakin, että tutustuisin moniin uusiin ihmisiin, niin kanadalaisiin kuin myös YFUlaisiin ja muihinkin vaihtareihin ympäri maailman. Tämän otan vähän niinkuin haasteena itselleni. Olen esimerkiksi koulussa aika hiljainen, jos en ole kaverieni kanssa, mutta lähden Kanadaan ajatuksella, että minä olen se jonka pitää mennä puhumaan muille tutustuakseni ihmisiin. Lähden ajatuksella, että pärjään varmasti hyvin, jos menen juttelemaan muille small talkia omana itsenäni, hymy huulilla ja selkä suorana.

4. YFUn tapahtumat

Tällä tarkoitan esimerkiksi saapumis- ja puolivuotisvalmennuksia. Niiden lisäksi menen tammikuussa YFUn järjestämälle koiravaljakkosafarille!! Koirasafari ei siis sisälly vuoden hintaan vaan piti maksaa erikseen, mutta se on YFUn järjestämä.







Tässä oli nyt ainakin osa ajatuksistani ensi vuotta koskien. Lähtöön on tällä hetkellä 33 päivää. Kylläpä aika menee nopeasti. Kohta muilla alkaa koulut, ja mulla on vielä kolme viikkoa viettää Suomessa. Saa nähdä mitä keksin ajan kuluksi, pakkaamisen lisäksi.
Hyvää kesän loppua kaikille!


-Annika

torstai 6. heinäkuuta 2017

Aloitus + YFUn lähtövalmennus

Moi!


Tätä blogia kirjoittaa Annika, kohta 16v tyttö Suomesta. Blogi tulee pääasiassa kertomaan vaihto-oppilasvuodestani Kanadassa, 2017-2018.
Vaihtarijärjestönä minulla on Youth For Understanding (YFU).
Tässä postauksessa kerron vähän myöhässä YFUn vaihto-oppilaiden lähtövalmennuksesta.

Valmennus järjestettiin 20.-21.5. Virroilla. Kyyti Virroille oli järjestetty Tampereelta, jonne sain kyydin vanhemmiltani. Tampereella järjestettiin myös oma päivän mittainen valmennus vanhemmille.

Saavuimme Virroille noin klo. 10. Meille jaettiin laput, joissa luki meidän huonejaot ja toisella puolella aikataulu päiville.


Kanadaan lähtijöitä on vain viisi, joten meidät laitettiin kaikki USA 1 -ryhmään. Muita ryhmiä oli muistaakseni Eurooppa ja Kaukomaat. Salissa olleet ohjelmanumerot olivat suurimmaltaosin luento-tyyppisiä, ja Väentuvassa entisten vaihtareiden, YFU vapaaehtoisten pitämiä. Väentupa oli siis vain USA 1- ryhmällä, muilla oli jotkut toiset rakennukset.

Valmennus oli todella mielenkiintoinen, ja minulle ainakin jäi käteen paljon hyviä vinkkejä ja tietoa tulevaa vuotta varten. Vapaa-aikaa ei ollut paljon, mutta se oli toisaalta ihan hyväkin asia.
Ohjelmasta mielenkiintoisinta oli mielestäni "Tikusta asiaa", jonka piti meille USA:sta kotoisin oleva Trent. Ohjelma oli hauska, erilaisten harjoitusten avulla treenasimme esimerkiksi small talkia ja silmiin katsomista. Mieleeni jäi päällimäisenä varmaankin asia, jota Trent painotti kovasti; ei pidä pelätä epäonnistumista!

Muut ohjelmat olivat sitten enemmän luento-tyyppisiä, mutta niilläkään ei ollut tylsää. Ainoa vapaa-aika meillä oli merkattu ohjelmaan nimellä "minglaus". Teoriassa se siis oli vapaa-aikaa, mutta oikeasti meillä oli ulkona erilaisia pelimahdollisuuksia, kuten lento- ja jalkapallo, sekä puujalkojen ja hyppykeppien testaaminen.

 Lauantai meni nopeasti ja pian olikin sunnuntain ensimmäisen ohjelman, Good Morning YFUn vuoro. Siellä vapaaehtoiset olivat tehneet meille "aamujumpan", eli tanssimme heidän johdolla Robinin Parasta just nyt biisiin.
Sunnuntaikin oli nopeasti ohi, ja pääsimme lähtemään takaisin kotiin hyvän viikonlopun jälkeen!

Saimme leirillä tietää alustavat lähtöpäivämme, joka kanadalaisilla on 31.8.!


Nyt leiristä on jo reilusti yli kuukausi, ja lähtöön vajaa kaksi! Edessä on vielä paljon valmistautumista, etenkin henkistä, mutta myös muunmuassa viisumin haku ja tuliaisten osto perheelle. Perheestä puheenollen, sain juuri eilen perhetietoni! He vaikuttavat tosi ihanilta ihmisiltä. Yllätyksenä tosiaan tuli, että mä suuntaan vuodeksi Montrealiin! Olin erittäin varautunut siihen, että perheeni olisi jostain pienemmästä kaupungista Ontariossa, mutta näköjään menen sitten Kanadan toisiksi suurimpaan kaupunkiin, Quebecin provinssiin.


Mielenkiintoista tulee olemaan myös se, että Montreal on ranskankielinen kaupunki. Myös mun perhe on osaksi ranskankielinen. Ja minähän en siis osaa ranskaa kuin pari sanaa! Menen siis secondary school- ohjelmalla, jonka esittelyyn YFU:n sivuilla kuuluu lause: "Secondary School -ohjelmassa vietät vaihto-oppilasvuoden Kanadassa englanninkielisessä  Ontarion tai Albertan provinssissa". Oh well, en kyllä valita, olisihan se ihan mahtavaa oppia vähän ranskaakin vuoden aikana.
Toivottavasti kaikkien kesäloma menee hyvin! Yritän postata vielä jotain ennen lähtöä, varmaankin viimeistään tulla kertomaan mun läksiäisistä, mutta saa nähdä jos tulen muutenkin kirjoittamaan jotain kuulumisia tänne.


- Annika