keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Kotona tuhansien kilometrien päässä kotoa

Moi! Mitä Suomeen kuuluu?

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä postausta jo kolme kertaa, mutten ole kertaakaan ehtinyt loppuun asti, kun aina on ollut jotain uutta kerrottavaa. Nyt päätin sitten poistaa kaiken aiemmin kirjoittamani ja mennä ihan tämän hetkisillä fiiliksillä kertaamatta viimeistä kuukautta viikko viikolta.

Onko mitään kanadalaisempaa kuin vaahterasiirappikauppa?

Eli, mitä mulle tänne Kanadaan nyt kuuluu? Lyhyt vastaus on: Hyvää.
Pidempi vastaus on: Hyvää. Mulla on ollut nyt todella kiireinen viikko, sisältäen meidän musikaaliproduktion päätös ja monta projektia koulussa. Tässä postauksessa saatte kuulla näistä.

Niikuin jotkut ehkä muistavat, mä olin mukana mun koulun musikaalissa Little Shop Of Horrors. Meidän show oli kahdeksan kuukauden kovan työskentelyn tulosta ja vaikka itse pääsinkin mukaan vasta helmikuun alussa, oli minulla erittäin tärkeä osa musikaalin pääpahiksen 'puppeteer'ina ("käsinuken" hallitsijana). Seuraavassa kuvassa ehkä parempi käsitys mun käsinukesta.

Numero 2.3. Tehtävä: Istua ja pitää paikoillaan Audrey2- nimistä lihansyöjäkasvia puolen tunnin ajan, jonka jälkeen oli pari laulua jotka täytyi yrittää synkata laulajan äänen tahtiin.

Numero 2.4. Tehtävä: Laulaa lähes koko Act 2. ajan ja syödä pari hahmoa.

Mulla tulee kyllä todella kova ikävä meidän cast and crew -porukkaa, parissa kuukaudessa sain todella hyviä kavereita. Omituista, kun ei olekaan enää päiviä, jolloin lähden koululta 21:00 "vähän" venyneiden harjoitusten jälkeen.

Normaaliin arkirytmiin palattua olen onneksi päässyt takaisin säännöllisiin karatetreeneihin! Sain vihdoin myös suoritettua kokeen oranssia vyötä varten! Pakko myöntää, että olen aika ylpeä saavutuksestani. Seitsemässä kuukaudessa olen päässyt valkoisesta keltaisen kautta oranssiin :D.

Maaliskuussa kävin kavereideni kanssa laskettelemassa. Kyllä nuo Kanadan maisemat ovat mahtavat!

Viimeisen kuukauden sisään olen myös:
-Stressannut vähän prom- asun löytämisestä kesäkuulle
-Stressannut vähän enemmän cosplay- asun tekemisestä Comic Con -tapahtumaan heinäkuulle (kyllä, mulla on asiat tärkeysjärjestyksessä)
-Tajunnut, että mulla on enää kaksi kuukautta jäljellä.

Mulla on niin ikävä mun järjestelmäkameraa, jonka jouduin jättämään Suomeen tilan puutteen takia.
Kaksi kuukautta on pelottavan lyhyt aika. Kaksi kuukautta sitten oli maaliskuun alku. Eihän siitä ole edes pitkä aika! Olen kyllä erittäin innoissani, että pääsen tapaamaan taas perheeni ja kaverini (ja mun rakkaan koiran, Picin, joka muutes täytti eilen kolme vuotta!), mutta on omituista jättää kaikki täällä taakse.
Kun lähdin vaihtoon, pidin sanontaa "It's not a year in your life, it's a life in a year" liioitteluna, mutta kappas vain, tottahan siitä on tullut.
Vaikka alkuvuodesta mulla menikin pitkään kavereiden saamisessa. viimeiset pari kuukautta olen tuntenut oloni erittäin kotoisaksi täällä. Kun kuulen koulussa käytävällä kulkiessani aina moikkauksen joltain kaverilta, piristää se päivääni joka kerta suunnattomasti.



Suomeen palatessa aloitan lukion ykkösen Pohjiksessa, josta en tunne ketään. High School seniorista lukion ykköselle abien ja kakkosten naurettavaksi (niinhän se menee, eh?) tulee olemaan mielenkiintoinen siirtyminen.
Ihan uuteen ympäristöön siirtyminen, juuri kun mä en enää tunne oloani ulkopuoliseksi täällä Westmount High ssa, vaan mulla on kavereita, tiedän opettajat ja heidän opetustyylinsä, osaan mun lukujärjestyksen ulkoa ja osaisin koulumatkani vaikka silmät kiini.
Tulee olemaan ihan kuin koko vaihtovuosi alkaisi alusta, tietenkin sillä poikkeuksella, että tällä kertaa ei tarvitse totutella puhumaan jatkuvasti kieltä, johon en ole tottunut.

Koulun alusta elokuussa ei kuitenkaan ole mitään järkeä vielä stressata. Vielä on kesää vaihtovuotta jäljellä. Saa nähdä, mitä tässä vielä tapahtuukaan ennen kotiin paluuta. Se on varmaa, että aion yrittää parhaani mukaan nähdä kavereita, ja mahdollisimman paljon tätä kaupunkia, kun vielä voin.

Hyvää (myöhäistä) vappua ja loppuviikkoa kaikille!

-Annika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti