torstai 21. joulukuuta 2017

NHL-peli, jouluvalmistelut ja mieleenpainuneet lausahdukset

Moi,

Tässä tosiaan luvattu kuulumispostaus!

Tähän kuukauteen on mahtunut niin jääkiekkopelien katsomista, kolmenkymmenen asteen pakkanen, turhautumista koulun takia, joulufiilistelyjä sekä mun ensimmäinen vyö karatessa!


Kuun alussa suoritin mun ensimmäisen karate- vyökokeen! Sehän on siis vain keltainen vyö, mutta olen kuitenkin ylpeä, meni siinä kuitenkin pari kuukautta sitä harjoitellessa! Nyt vain eteenpäin ja oranssia tavoittelemaan!
Saman viikon viikonloppuna meillä oli YFUn joulujuhlat, joka oli todella hauskaa! Meitä on siis Montrealin alueella yhteensä viisi yfulaista, neljässä eri perheessä.
Meille oli vuokrattu juhlatila, jossa sitten hengailtiin, syötiin ja pelattiin erilaisia seurapelejä (muunmuassa kisa jossa piti mahdollisimman nopeasti puhkaista ilmapalloja istumalla niiden päälle). Tämän jälkeen mentiin bussilla mun aluevastaavan pojan ja heidän vaihtarin kanssa heille askartelemaan joulukoristeita ja hakemaan joulukuusi :D.

Tästä alkoi sitten mun noin kaksi viikkoa kestänyt flunssa, johon sisältyi yksi päivä jonka jouduin olemaan kokonaan puhumatta kun ääntä ei vain lähtenyt. Siinä ehti myös olemaan mun drama-tunnin kauan valmisteltu esitys, joka meni todella hyvin!

Itsenäisyyspäiväkin oli ja meni, en valitettavasti sitä mitenkään juhlistanut perheen kanssa, kun olin ensin koulussa ja sitten illalla kaverin kuoron joulukonsertissa.

Rakastan tätä joulukoristekulttuuria, niin piristävää kun illalla hämärtää koulusta tullessa ja ainakin joka toisessa talossa on hienot koristeet!
Koulussa arki sujuu normaalisti. Tänään oli englannin koe (siis "midyear exam", suomessa kun on vain sana koe, ja täällä on "exam" eli midyear ja final exams, "test" eli kaikki normikokeet ja "quiz" jotka on kai niinkun läksynkuulustelut/pistarit). Sanoin aina ennen vain kaikista noista "exam", niin kaverit aina oli tosi hämmentyneitä kun ei ne edes tarkoita samaa asiaa, haha.

Asia, johon myös kiinnitin huomiota on se, ettei täällä koulussa oikein saa puhua joululomasta tms. kun se on niille loukkaavaa, jotka eivät juhlista joula. Esimerkiksi, kun yhteen tapahtumaan valmisteltiin julisteita, niissä ei saanut olla joulukuusta kun se on vain kristityille, eikä voinut olla joulutervehdyksiä eri kielillä kun jonkun kulttuuri kuitenkin jäisi muistamatta, niin se olisi loukkavaa. Kyllä siinä sitten oli ihmettelemistä, kun kerroin että "December" suomesta englanniksi suoraan käännettynä on "christmas month" :P.



Viikko sitten olin katsomassa elämäni ensimmäistä kertaa NHL- matsia! Montreal Canadiens vastaan New Jersey Devils. Menin kahdestaan mun kymmenenvuotiaan veljen kanssa, oli ihan mahtava kokemus! Se fiilis, kun lähes täysi Bell Centre (olisiko ollut noin 15 000 ihmistä) hurrasi yhdessä. Ja kaikenlisäksi Canadiens voitti!
Devilsien puolella pelasi muuten yksi suomalainenkin, Sami Vatanen.

Viime viikonloppuna olin kaverien kanssa Ceramic Cafessa, joka on siis kahvila, jossa voi ostaa sellaisen, en nyt millään keksi suomenkielistä sanaa, saviteoksen? jonka voi maalata ja sitten viikon päästä pääsee hakemaan sen uunista.


Nyt on viimeiset koulupäivät ennen lomaa jäljellä, ei onneksi taida olla mitään suurempia kokeita tai projekteja edessä ennen tammikuun koppua.
Olen alkanut unohtamaan tasaisesti sekä suomen, että englannin kielet. Englanniksi tulee edelleen niitä "miten tämä nyt lausutaankaan" hetkiä ihan perus sanojen kanssa, ja suomea kirjoittaessa unohdan vähän väliä jonkun sanan ja alan huomaamatta kirjoittamaan englantia. Saa nähdä miten sitten puolen vuoden päästä kun Suomeen paluu lähenee.

Varmaankaan en tässä enää tämän vuoden puolella tule kirjoittamaan kuulumisia, joten ensi vuoteen! Silloin varmaankin pääsen kertomaan miten joulu ja uusi vuosi täällä sujuivat!
Tässä vielä mulle mieleenpainuneimmat ja useimmiten kuulleet lausahdukset:

"Mitä tykkäät Montrealista?"
No siis mikäs tässä. Hankala se on vastata mitään isompaa, kuin että tykkään kyllä.

"Mitä?? Te ette opi ranksaa Suomessa?"
1. Meillä on jo kolme pakollista kieltä ala-asteelta lähtien, jotka oppia.
2. Meillä on mahdollisuus ottaa ranska valinnais-aineeksi.

"Eikö Suomessa ole se super hyvä koulujärjestelmä?"

"Suomessa ei anneta läksyjä, eikä ole kokeita! Ja koulupäivät kestää kaksi tuntia."
Tämä kerrottiin siis mun edessä faktana, kun kaveri esitteli mut jollekkin tutulleen. Heh, älkää uskoko kaikkea mitä luette internetistä.

"What? You don't consider yourself blond?"
Niin siis tässä alla kuva josta näkee mun "blondit" hiukset.  Tän olen kuullut kahdesti ja onhan se hassua näin suomalaisena joka on koko elämänsä pitänyt hiuksiaan tummanruskeana. Suomessa on vaan niin valkoista porukkaa, kuten brasilialainen kaverini totesi :D. Mutta tosiaan täällä tosi monella on tummanruskeat (lähes mustat) hiukset, niin on se kai sitten ihan ymmärrettävää.



"Do you have *insert a product* in Finland?"
Kyllä, meillä on mäkkäri. Kyllä, mä olen ennenkin syönyt hodareita.

"Anika, Änikä, Anita, ANNIKA"
Joka kerta kun pitää kertoa mun nimi, kuulen erilaisen version takaisin. Sukunimestä puhumattakaan!

"Mitä kieltä puhutte Suomessa?"
Ei, me ei puhuta englantia. Suomi on oma maa omalla kielellään. Tämä on yllättävän epäselvää monelle!

"Voitko sanoa jotain Suomeksi?"
Tässä vaiheessa tuppaan aina unohtamaan koko suomenkielen. Tosin kyllä siinä hyvät naurut on saanut, kun rupeaa kertomaan suomalaisia tongue twistereitä kanadalaisille. Eikä tarvitse olla edes tongue twistereitä, ihan normi sanatkin saa kaikki hermoromahduksen partaalle!

"This is Annika from Denmark."
Jotenkin Tanska ilmeisesti on helppo sekoittaa Suomeen, kun olen ainakin viidesti saanut kuulla olevani tanskalainen.


Ihanaa lomaa, joulua, ja uutta vuotta kaikille!
-Annika, not from Denmark

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Koulupuku; puolesta vai vastaan?

Moi!

Muistan Suomessa äidinkielentunneilla joskus olleeni mukana väittelyssä koulupuvuista, mutta en kyllä millään muista annettiinko minulle silloin rooliksi puolesta vai vastaan. Nyt, kolme kuukautta koulussa jossa käytetään koulupukua käyneenä viisaampana löydän sekä hyviä, että huonoja puolia koulupuvun käytöstä.

Huomio! Mulla menee edelleen hyvin täällä, vaikka nyt tässä postauksessa onkin muutama negatiivisempi mielipide, olen edelleen tyytyväinen elämääni, en koe olevani kulttuurishokissa tms. :DD
Postauksen kuvat ovat tästä kolmen kuukauden varrelta. 
Ensi viikolla tulossa kunnon kuulumispostaus, ajattelin aluksi sisällyttää tämän siihen, mutta tajusin, että tästä tuleekin ihan tarpeeksi pitkä omaksi postauksekseen!

Throwback kun oli vielä lämpimämpää! Nyt täällä on parikymmentä senttiä lunta maassa ja ollut miinus viidestä miinus kahteenkymmeneen viiteen tällä viikolla!


Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että ilman koulupukuja on parempi. Ennen perusteluja, tässä vähän taustatietoja mun koulupuvusta sekä siitä, miksi meillä ylipäätään on ne koulupuvut.
Meidän koulun koulupuku on aika yksinkertainen. Valkoinen tpaita tai musta neulepaita koulun logolla ja mustat housut tai hame koulun logolla. Mulla ei ollut pienintä ideaa siitä, minkä takia meillä on koulupuvut, ennen kuin rohkaistuin kysymään sitä englannin opettajalta. Tälläisia syitä sain:
-Turvallisuus. Koulupuvun takia ulkopuolisten on hankalampi tulla huomaamatta kouluun sisään.
-Koulupuvut kuulemma muutama kymmenen vuotta sitten poistettiin käytöstä meidän koulussa, joka johti siihen että oppilaat menettivät kaiken kunnioituksen muita kohtaan, eikä koulu sujunut.
-Varallisuuserot. Ketään ei kiusata huonommista vaatteista.

Montreal Olympic Stadium


Okei, ymmärrän perjaatteessa tuon turvallisuuden. Mutta minkä varalta sitä oikeasti tarvitaan? En jaksa uskoa, että kouluun helpommin tulisi joku ulkopuolinen hyökkäämään, oli koulupukuja tai ei.
Tuota seuraavaa kohtaa en kyllä millään jaksa ymmärtää. Näin suomalaisena, kun ei ole koskaan ollut koulupukua aiemmin, se tuntuu aika hassulta ajatukselta, että se oikeasti noin paljon voisi vaikuttaa.
Ja tuo varallisuusjuttu on ihan oikea syy, mutta mun housut maksoi $40 ja paita $20, liikuntashortsit ja paita myös $20 per kappale, niin ihan oikeasti, samalla hinnalla saisi kivoja ja sopivia vaatteitakin ostettua.

Itselleni suurin syy, miksi en koulupuvusta tykkää, on se, että se näyttää mun päällä kamalalta. Tpaita ja housut on molemmat unisex- versioita, joten ne eivät kyllä sovi sitten millään. Ja en siis valita vain ulkonäköasioista, ne ei myöskään tunnu mukavilta päällä. Ja pakko myöntää, että se koulupuku oikeasti vaikuttaa mun itsetuntoon. En mä Suomessa muista koulussa ajatelleeni päivittäin kuinka kamalalta näytän, kun sai olla mukavantuntuisissa vaatteissa, joita halusin käyttää.
Niin ja sekin toki hieman ärsyttää, kun mulla on lyhyet hiukset ja käytän mieluummin housuja kuin hametta, eli ilmeisesti sitten näytän pojalta. Tyttöjen vessaan menessä olen kuullut pari kertaa joidenkin kuiskivan, että mitä toi tyttöjen vessassa tekee. Ja koulun kirjastonhoitaja puhutteli mua "gentleman". Ei se mua ekalla kerralla haitannut, mutta nyt toistuvasti tota kuullessa mietin usein että pitäisikö kasvattaa ne pitkät hiukset takaisin, vaikka tykkään kyllä lyhyistä enemmän. Ja muutamalta koulukaverilta olen kuullutkin "Miksi sulla on lyhyet hiukset?" Koska mä haluan?
"Sä näyttäisit varmaan niin kivalta pitkillä hiuksilla!" Kiitos, kai. Mutta tarkoittaako tää, että en näytä nyt kivalta tai mitä? :P

Mulla ei ole sitä koulun neulepaitaa (en halua maksaa $40 siitä, että käyttäisin villapaitaa ehkä parina päivänä parissa luokassa talvella) joten joskus on hieman viileää sisätiloissa. Sitä en ymmärrä, että miksi me ei saada pitää ihan normi valkoista tai mustaa pitkähihaista t-paidan alla. Mutta ei mulla koskaan oikeasti kylmä ole, koulussa on lämmitys kuitenkin :D.

Positiivisena asiana haluan mainita sen, että ei tarvitse aamulla miettiä mitä pukee päälleen, kun on aina ne samat (tai siis saman näköiset) vaatteet!


Tässä taisi olla kaikki, mitä mulla tulee mieleen mainita. Kertokaa toki, jos olette itse käyttäneet koulupukua, tai vaikkette olisikaan, omat mielipiteenne asiasta! Ensi viikolla tosiaan normaalit kuulumiset sekä "vaihtarina usein kuulleet lausahdukset" postaus luvassa!

Hyvää joulunodotusta!

-Annika