PROM 2018

Mikä on yhteistä kaikille amerikkalaisille high school- elokuville?

Kuten amerikasta tutuksi tullut tapa on, mun kouluni täällä Montrealissa järjesti myös senior prom- tanssiaiset viimeisten kokeiden jälkeen. Mä siis olin tämän vuoden secondary 5 (grade 11) luokalla, joka on Quebecin provinssissa high schoolin viimeinen.

Koko vuoden puhuttanut ja valmisteltu kohokohta koitti viimein 20.6. Odotin mielenkiinnolla, että pääsin näkemään mikä tämä paljon puhuttu tapahtuma oikeasti on. Tiesin vain, että formal asu oli pakollinen, ja että se ilmeisesti olisi tosi ylellinen tilaisuus. Meidän koulun prom järjestettiin Le Crystal nimisen 5- tähden hotellin salissa.

Sisäänpääsy maksoi yhteensä n. 71€ (110 cad), joka maksettiin kahdessa erässä, ensimmäinen joulukuussa ja toinen huhtikuussa. Hinta oli mielestäni hämmentävän kallis koulun tanssiaisiksi, kun kuitenkin piti vielä hommata myös asu tätä päivää varten. Minulla meni "haalariasuun" (mikä on jumpsuitin suomennos?) ja kenkiin yhteensä noin 190€. Kuitenkaan paikan vuokraaminen ja tarjoiltavan sekä djn hankkiminen ei ole kovin halpaa, jolla hinta selittyy.

Itse prom päivänä kaverini teki mulle ja parille muulle mun kaverille meikit (onneksi, en mä olisi itse osannut mitään itse tehdä) ja sitten kulutettiin aikaa pari tuntia ennen kuin oli aika lähteä. Me saatiin kaverin äidiltä kyyti, mutta jotkut meidän koulusta olivat jopa tilanneet limusiinit viemään heidät paikanpäälle.

Kaverien naamat sumennettuina, koska en tajunnut kysyä voinko käyttää tätä kuvaa muuten

Prom alkoi kello 18:30 cocktail hourilla (cocktail oli sprite/hedelmätiiviste sekoitusta), johon vanhemmatkin olivat tervetulleita. Mun host äiti tuli ja otti kuvia :). 19:30 alkoi illallinen, joka oli vain meille oppilaille sekä opettajille. Illallistila oli todella hieno. 7-10 ihmisen etukäteen tehdyt pöytäryhmät olivat ympäri salia. Pöytiä oli tietääkseni 20, eli meidän luokka-asteella oli noin 200 oppilasta. Paikalla oli kaksi DJ:tä huolehtimassa musiikista ja photobooth.

Ruuaksi meille tarjoiltiin ensin leipiä, sitten alkuruuaksi pastaa. Tämän jälkeen salaattia ja viimeisenä pääruokana kanaa ja perunoita keitettyjen kasviksien kera. Jälkiruuaksi oli erilaisia kakkuja ja karkkia. Kaiken tämän ruuan ohessa oli aikaa mennä tanssimaan lavalle tai muutenvaan kiertelemään ja etsimään kavereita jotka saattoivat olla eri pöydissä. Meille näytettiin myös muistovideo nyt kesällä eläkkeelle jäävästä rehtoristamme, joka työskenteli koulussani rehtorina 11 vuotta. Jaettiin myös muutama palkinto, kuten "eniten myöhästymisiä ja poissaoloja tänä vuonna" ja "eniten hall pass:eja käyttänyt". Hall passit siis tarvittiin aina, jos halusi lähteä luokasta esimerkiksi vessaan tai tulsotamaan papereita koulutyötä varten.

Noin kello 23:10 porukka alkoi vähitellen lähtemään. Host isäni tuli hakemaan minut puolilta öin. Viimeisen puoli tuntia meitä oli paikalla enää noin 20, ja DJ soitti musiikkia joihin kaikki huudettiin sanoja täysillä mukana, mukaanlukien All Star Shrek- elokuvasta, Never Gonna Give You Up ja Bohemian Rhapsody. Eli siis biisejä, jotka kaikki osaa ulkoa, mutta eivät koskaan kuuntele tosissaan (no offence :P). Puoliltaöin olisi alkanut after party, mutta viiden tunnin sosiaalisoituminen ja kova musiikki olivat ihan tarpeeksi minulle, ja menin tyytyväisenä kotiin nukkumaan.

Kokonaisuudessaan Prom oli kyllä mahtava once in a lifetime- kokemus. Hintaa sille toki kertyi, mutta ei voi mitään, ja jollainhan koulun ne hotellivuokrat, dj, ruuat ynnä muut oli maksettava. Ihana ilta ihanien ystävien kanssa, mitä muuta sitä voisikaan toivoa.

Tämä ja ylempi kuva ovat Montralin old portin kellotornissa torstaina otettuja :)

Postauksesta tuli pitkä, mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Nyt yritän keksiä mahdollisimman paljon tekemistä seuraavan kahden viikon ajaksi, että ei tulisi aika pitkäksi. Haluan ainakin nähdä kavereita vielä kun on mahdollista, ja nähdä vielä mahdollisimman paljon Montrealin kaupungista, johon en ikinä kyllästy. 17 päivän päästä olen jo Suomessa.

Hyvää Juhannusta (jota ei muuten täällä vietetä, mutta sunnuntaina on Quebecissa kansallinen vapaapäivä St. Jean Baptiste, joka juhlistaa Quebecin historiaa.)

-Annika

It's the final countdown

Ei edes kokonaista kuukautta jäljellä. Kahdenkymmenen kuuden päivän päästä olen jo Suomessa. Tässä postauksessa ensin fiiliksiä kotiinpalun lähestymisestä, lopussa sitten enemmän kuvia ja tarinaa Niagaran putouksilta ja Ottawasta, joissa molemmissa tuli käytyä viimeisimmän puolentoista kuukauden aikana!

The American Falls (toinen kahdesta putouksesta jonka näin lauantaina)

Vaihtovuosi on haasteita haasteiden perään: itsensä rakentamista. Kaiken tuon ihmisenä kasvamisen jälkeen tulee se päivä kun rikkoudut taas sataan palaseen. Ne palaset jotka sä olet koonnut, kaverit jotka olet saanut, kokemukset jotka olet elänyt, katoaa yhtäkkiä taivaan tuuliin. Tai no, enemminkin sinä olet se joka katoat taivaan tuuliin. Lennät kotiin.

Vaikka on surullista jättää kaikki tämä taakse, ja vaikka se varmasti tulee tuntumaan maailman murtumiselta, ei se tunnu kuitenkaan mahdottomalta. Ja uskoisin tuon olevan tämän vuoden ansiota. Ehkä koko vaihtoon lähdön tarkoitus on hajota niin monta kertaa, että vuoden lopussa osaa jo koota itsensä. Tältä ainakin tällä hetkellä tuntuu.

Tänään jätin mun lunch bagin (eli mihin koko vuoden pakkasin eväät kouluun) keittiön pöydälle ja sanoin, että mä en taida tarvita tätä enää. Siihen mun host mom vastasi, että "You are not allowed to talk about that yet. Say that you will not need it this week" ("Et saa puhua siitä vielä. Sano mielummin, että et tarvitse sitä tällä viikolla").
Kyllä siinä meinasi kyyneleet tulla silmiin. Vaikka mä tiedän, että mun perheellä täällä tulee mua ihan yhtälailla ikävä kuin mulla heitä on se eri asia huomata, että mä en ole ainoa aihetta välttelevä.

Kesä on koittanut tänne Montrealiinkin

Nyt kuitenkin positiivisempaan: En ole tänne blogin puolelle kertonut vielä mun kahdesta mahtavasta reissusta!
Toukokuun puolessa välissä pääsin näkemään Kanadan pääkapungin Ottawan! Se sijaitsee noin kahden tunnin ajomatkan päässä Montrealista.
Ottawa oli kyllä must-see näin lähellä asuvalle, mutta ei se ollut lähelläkään Montrealia kiinnostavuudeltaan. Toki sateinen päivä varmasti vaikutti vähän ensivaikutelmaan, mutta kyllä me kuitenkin parlamenttitalo nähtiin.

Parlamenttitalo ja sen edessä palava "ikuinen tuli"

Sen turistikierros oli kuitenkin loppuunmyyty, joten alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päädyimme kahteen Escape Roomiin pelaamaan :P. Tämän jälkeen mentiin Ottawa's Haunted Walk -kierrokselle, jossa siis ryhmän mukana kiersimme vankilassa, josssa Kanadan viimeiset teloitukset suoritettiin. Meidän kierros oli onneksi enemmän informatiivinen ja historiaa kertaava, kuin kauhutarinoihin panostava, joka oli siis vaihtoehtona.
Oli todella mielenkiintoista!

Ottawa

Nyt tuoreinpana mulla on kuitenkin mielessä viime viikonlopun reissumme Niagaran putouksille Toronton lähelle. Me mentiin koko perheen kanssa autolla, joka on siis seitsemän tunnin matka suuntaansa. Lauantaiaamuna lähdettyämme olimme perillä motellilla noin viideltä illalla. Sieltä sitten itse putouksille.

Alue täynnä kauppoja, tivoleita ynnä muuta ympäröi putouksia

Niagara Falls on kaupunkina todella kiireinen ja kallis, toki ymmärrettävästi, kun arviolta 30 miljoonaa turistia vierailevat putouksia katsomassa. Tykkäsin kuitenkin tunnelmasta síellä. Itse putoukset olivat kyllä henkeäsalpaavat. Amerikan puolella sijaitsevat American Falls ja Kanadan puolella Horseshoe Falls.
Me menimme sille venekierrokselle, joka menee ihan lähelle molempia putouksia (tarpeeksi, että tuntui olevan kaatosateessa eikä nähnyt minnekkään). Itse en pidä suurista vesistä enkä laivoista, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen!

Joku tarkkasilmäinen saattaa näähdä tuolla sumun seassa mustan pisteen, joka on siis se vene jolla mekin päässimme katsomaan putouksia lähietäisyydeltä.

Kello on nyt jo hyvin yli puolenyön ja musta tuntuu että tällä postauksella ei ollut oikein päätä eikä häntää. Suomen kirjoittaminenkin alkaa olla aika tuskaa tässä vaiheessa.
Ei voi mitään, toivottavasti kuitenkin joku jaksoi lukea loppuun saakka! Seuraavan postauksen ajankohtaa en lähde lupaamaan, mutta yritän sellaisen vielä täältä Atlantin toiselta puolelta jossain välissä kirjoittaa :P

Hyvää (melkein) viikonloppua kaikille!

-Annika