Kuusi kuukautta maailmalla (ja Quebec City kuvina)

Puoli vuotta. Se on pieni ikuisuus, mutta samaan aikaan tuntuu että lähdöstä olisi vain hetki.

Käytiin viikonloppuna 3.-4.3. host momin ja siskon kanssa Quebec Cityssä (Quebecin provinssin pääkaupungissa), kaikki kuvat tässä postauksessa on siltä reissulta

Jokainen vaihto-oppilas on varmasti kuullut lauseen "It's not a year in your life, it's a life in a year" ("Se ei ole vuosi elämässä, vaan elämä vuodessa"). Mä lupaan, että ajattelin vielä puoli vuotta sitten, että eihän toi nyt voi olla totta, pelkkää kaunistelua ja liioitteluja... Ja tässä sitä nyt ollaan.
En mä enää koulussa tunne olevani "se uusi vaihtari Suomesta", en mä enää puhu "mun host perheen kodista". Westmount High on mun koulu ja tää on mun kanadalainen koti.
Mä pärjään koulussa hyvin (keskivertoa paremmin) vaikka englanti ei olekaan mun äidinkieli. Mulla on kavereita, mulla on harrastuksia. Mä kuulun tänne. Tulee olemaan hankalaa lähteä täältä neljän kuukauden päästä. Suomesta oli helpompi lähteä, kun tiesin, että tulen palaamaan sinne pian.

Montmorency falls (jotka on muutes 30 metriä Niagaran putoksia korkeammat) oli kyllä henkeäsalpaava näky.

Jos joku nykyinen tai tuleva vaihtari tätä lukee, en halua antaa väärää kuvaa. En mä väitä, ettei joskus olisi huonoja hetkiä. Etten mä joskus itkisi mun suomiaksenttia ja haluaisi jäädä kotiin nukkumaan kouluun lähtemisen sijasta. Kyllä niitäkin hetkiä on. Mutta joulun jälkeen jotain muuttui ja nyt mä tunnen olevani osa porukkaa täällä.
Kavereiden saaminen ei ole ollut mulle helppoa. Voisin sanoa, että siinä meni kolme kuukautta, ennen kuin oikeasti sain hyviä kavereita. Eikä vieläkään ne kaverit aina tunnu ottavan mua tosissaan juurikin sen aksentin takia, enkä tiedä suurinta osaa inside jutuista vuosien varrelta yms.
En tiedä jos ketään kiinnostaa, mutta voisin tehdä myöhemmin postauksen mun vinkeistä tuleville vaihtareille ja kirjoittaa vähän enemmänkin siitä mitä tekisin toisin, jos pääsisin tästä sen viitisen kuukautta takaisin ajassa.

Kokonaan jäästä tehty hotelli, La Glace Frontenac, johon pääsi vierailemaan sisälle.

Helmikuun lopussa tapahtui yksi asia, joka nostatti mun motivaatiota koulunkäyntiä suhteen erittäin paljon. Mä pääsin mukaan meidän koulun musikaaliproduktioon! Tiesin tästä produktiosta jo vuoden alussa, kun heillä oli koe-esiintymiset, ja olin varma että mun tilaisuus oli menetetty, koska en mä ole tarpeeksi hyvä laulamaan englanniksi ollakseni mukana siinä. Kuitenkin he tarvitsivat nyt "puppeteers", (en tiedä oikein sopivaa sanaa suomeksi; käsinukke antaa varmaankin väärän kuvan) joten menin puhumaan dramaopettajalleni tästä. Musikaali on nimeltään Little Shop of Horrors (Pieni Kauhukauppa). Sen pääpahis on nimeltään Audrey Two, ja tämä on siis mun hahmo. Tarkemmin sanottuna Audrey 2.3 ja 2.4 on mun hahmoja. Tämä pääpahis on nimittäin lihansyöjäkasvi, joka kasvaa musikaalin edetessä. 2.3 on ehkä 80cm pituinen, jonka ylä- ja alaleuat on siis mun liikutettavana kun backstagella ääninäyttelijä hoitaa puhumisen.
Ja se on muuten aikamoinen treeni, nimittäin tämä "käsinukke" on painava, ja laulu joka minun on esitettävä on erittäin nopeatempoinen.
2.4 on sitten vieläkin isompi, nimittäin sen suuhun täytyy mahtua ihminen. Tämänkin yläleukaa mun täytyy liikuttaa noin kymmenen minuuttia loppuhuipennuksen aikana. Mulla on siellä kasvin sisällä kunnon 'Atlas pitelemässä taivaan kantta' olo, haha.

Anteeksi pitkä selitys, huomaatteko että olen innoissani tästä? Kuitenkin pointtini oli siis, että olen saanut tätä kautta kavereita, ja mulla alkaa oikeasti olemaan kivaa koulussa, kun käytävillä tulee vastaan monta tuttua joiden kanssa puhua "small talk". Ette tiedättekään, kuinka paljon se piristää päivää!

St. Lawrence -river, joka ympäröi siis Montrealin saartakin.

Muutenkin harrastukset sujuvat hyvin. Karatessa treenaan oranssia vyötä varten, jonka toivottavasti saan ennen kotiin lähtöä, ja laulutunnit ovat alkaneet sujua kerta kerralta paremmin!
Improv club saattaa nyt jäädä, kun seitsemät treenit viidessä päivässä koulun lisäksi saattaa alkaa jossain vaiheessa painaa... Mutta se on sen ajan murhe. Nyt mennään maanantain musikaalitreenit + karate, tiistain laulu, keskiviikkona improv + karate, torstaina ja perjantaina musikaalitreenit -yhdistelmällä. Kyllähän siinä jää viikonloppu lepäämiselle :P

Vieux-Quebec ("Vanha Quebec"). Queues de Castor ("beaver tails") on kanadalainen jälkiruoka. Ei siis kirjaimellisesti ole majavan häntiä, vaan taikinasta tehtyjä paistettuja lätysköjä, joiden päälle voi laittaa haluamaansa päällystettä. Mun suosikki on suklaa-banaani! Kanelisokeri on myös ihan hyvä :D

Huomenna tiistaina alkaa taas koulu viikon hiihtoloman jälkeen. Hiihtoloma oli Quebec City- reissun jälkeen aika rauhallinen, kävin kerran downtownissa kaverini kanssa ja kerran kävelyllä kodin lähellä. Siinä se viikko aikalailla olikin. Kotona tein läksyjä, luin kirjoja ynnä muuta pientä.

Ihanat vuorimaisemat

Täällä on ollut tosi kiva sää viimeisen viikon. Lämpö on ollut vähän nollan alapuolella, niin lumi on pysynyt, mutta on ollut aurinkoista eikä liian kylmä. Pian sitä onkin pääsiäinen ja sitten kesä. Mielenkiintoista nähdä, onko kevät ja alkukesä täällä samanlaista kuin Suomessa. Muistelen tässä syyskuun lopun lähes 40- asteen helteitä, mutta myös tammikuun lähes -40 pakkasia. Eli loppukesä-talvi on ainakin ollut molemmista päistä Suomea enemmän extreme.

St. Lawrence

Haluisin kirjoittaa enemmän postauksia, mutta tuntuu että nämä kuulumiset tulisi vähän tylsemmiksi jos tekisin joka viikko. Jos teillä on jotain kysymyksiä vaihtovuodesta, koulusta, tms. niin laittakaa kommentia niin voisin tehdä postauksen vastaten niihin! :)

Hyvää viikon alkua kaikille!

-Annika