Pelkoja, odotuksia, turhia toiveita

Eli mitä odotan vuodelta Kanadassa, ja mitkä asiat mietityttävät tai huolestuttavat.

Postausta koristavat kuvat ovat netistä (ja tietenkin käyttöluvat tarkistettu).

Ajattelin koota ajatuksiani tulevaa vuotta koskien tähän postaukseen. 

Aloitetaan ikävämmästä puolesta, eli mitä mä en niin kovasti odota ensi vuodelta.

Pelot

1. Koti-ikävä

Tietenkin ensimmäisenä täytyy mainita varmasti suurin suru, mitä vaihtovuosi tulee tuottamaan.

Vaikka yritänkin vältellä asian ajattelemista etukäteen, tiedän että tulen ikävöimään perhettä, sukulaisia ja ystäviäni, sekä koiraani Piciä.

En ole ikinä ollut yli viikkoa erossa perheestäni, joka tulee olemaan tietenkin isoin muutos. Olen myös tottunut näkemään esimerkiksi mummiani lähes joka toinen viikko, ellei useamminkin.

Onneksi nykyään on esimerkiksi sosiaaliset mediat ynnä muut internetit joiden avulla kommunikoida.

Aion välttää etenkin aluksi pitämästä liikaa kontaktia Suomeen, jotta tottuisin uuteen arkeen.

Sen takia aloitin bloginkin, että läheiseni Suomessa saavat sitten lukea kaikki täältä kuulumisiani Montrealissa.

2. Kulttuurishokki

Tämä liittyy edelliseen jonkin verran. Lähen matkaan niin avoimin mielin kuin mahdollista ja olen innoissani päästessäni oppimaan uutta kulttuuria ja elämäntapaa, mutta tästä huolimatta tiedostan, että on mahdollisuus että kulttuurishokki iskee jossain vaiheessa. Jos koti-ikävä iskee, niin saattaa olla että huomaankin ihan eri valossa kuinka kaikki on erilaista ja "väärin". Tätä varten aion kuitenkin kirjoittaa itselleni muistilistan asioista, joiden takia lähden vaihtoon. Hankkimaan uusia kokemuksia ja oppimaan sen uuden kulttuurin.

3. Lentomatka

Tämä on varmasti tällä hetkellä suurin stressini aihe. Minulla siis on jonkin asteinen lentofobia, eli pelkään lentämistä aivan järjettömästi. Tiedän, että mitään ei tule tapahtumaan. Tiedän, että lentokoneissa on turvallista matkustaa. Silti päässäni on pieni ääni joka huutaa, että tietenkin just mun lennolla jotain menee pieleen. Just mun kohdalla. Ihan tyhmä pelko, mutta en oikeasti voi sille mitään. Olen viimeisen viikon sisään nähnyt kahdesti jo unta lentomatkasta, niin paljon se on mun alitajunnassa pyörinyt (on a happier note, molemmissa niistä unista kaikki on mennyt lennolla hyvin).

Odotukset

Vaikka aionkin lähteä matkaan avoimin mielin ja asenteella, että positiivisella fiiliksellä saa jo ihmeitä aikaan ja vuodesta tulee mahtava, on minulla joitain ajatuksia pyörinyt päässä, kuten asioita jotka olivat alunperinkin syitäni lähteä vaihtoon.

1. Kielitaito

Englannin kielen, etenkin sen puhumisen, parantaminen on varmasti yksi suurimmista odotuksistani vuotta koskien. Nyt, kun sijoitukseni on kaksikielisellä alueella, jossa ranska on siis suuressa asemassa, toivon, että pääsen oppimaan myös jotain hyödyllisiä perusasioita ranskaksi (kuten vaikka ruuan tilaaminen ravintolassa :D).

2. Uuden kulttuurin tavat

Maassa maan tavalla, eikö niin? Odotan innolla päästä oppimaan mun host familyn tavan viettää vapaa-aikaa, viettää juhlia kuten joulua, ja etenkin vaan elää normi arkea. Mä lähden elämään heidän arkeaan ja oppimaan siitä.

3. Uusia kavereita

Toivon ainakin, että tutustuisin moniin uusiin ihmisiin, niin kanadalaisiin kuin myös YFUlaisiin ja muihinkin vaihtareihin ympäri maailman. Tämän otan vähän niinkuin haasteena itselleni. Olen esimerkiksi koulussa aika hiljainen, jos en ole kaverieni kanssa, mutta lähden Kanadaan ajatuksella, että minä olen se jonka pitää mennä puhumaan muille tutustuakseni ihmisiin. Lähden ajatuksella, että pärjään varmasti hyvin, jos menen juttelemaan muille small talkia omana itsenäni, hymy huulilla ja selkä suorana.

4. YFUn tapahtumat

Tällä tarkoitan esimerkiksi saapumis- ja puolivuotisvalmennuksia. Niiden lisäksi menen tammikuussa YFUn järjestämälle koiravaljakkosafarille!! Koirasafari ei siis sisälly vuoden hintaan vaan piti maksaa erikseen, mutta se on YFUn järjestämä.

Tässä oli nyt ainakin osa ajatuksistani ensi vuotta koskien. Lähtöön on tällä hetkellä 33 päivää. Kylläpä aika menee nopeasti. Kohta muilla alkaa koulut, ja mulla on vielä kolme viikkoa viettää Suomessa. Saa nähdä mitä keksin ajan kuluksi, pakkaamisen lisäksi.

Hyvää kesän loppua kaikille!

-Annika